maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!

Me saimme joululahjan etukäteen viime viikon torstaina. Saimme tiedon, että paperimme ovat lähteneet Bulgariaan. Itkuhan siinä taas tuli. Onneksi töissä on yksi ystävä, joka tietää tarkalleen missä mennään. Yhdessä siinä sitten tihrustelimme. Jonkinlainen ihme tässä tapahtui. Kotiselvityksen viipymisestä huolimatta paperit lähtivät tämän vuoden puolella. 
The Odotus on alkanut.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ensimmäinen vuosi

Ensimmäinen vuosi adoptio-prosessia on nyt virallisesti täynnä. Aloitimme adoptioneuvonnan joulukuun 14. päivä viime vuonna. Nyt odotamme paperien lähtemistä Bulgariaan. Paketti on jo Helsingissä palvelunantajan luona. Paljon on tapahtunut vuodessa. Olemme osallistuneet koulutuksiin, päättäneet palvelunantajan ja kohdemaan. Minut on leikattu ja olemme ostaneet talon. On pitkästä aikaa rauhallinen olo adoption suhteen. Me emme enää voi tehdä asialle mitään. Nyt vain odottelemme. Odotus on ilmeisesti pitkä, jopa kolme vuotta. Kertokaa te tämän kokeneet miten tästä odotuksesta selviää. Nyt jo lapsi kulkee mukana lähes koko ajan. Pikkuinen on mielessä aina. Joskus enemmän ja joskus vähemmän mutta ei koskaan kokonaan poissa. Toivomme alle kolme vuotiasta lasta. Voi olla, että hän on jo syntynyt.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Stressiä pukkasi

Pari viikkoa on vierähtänyt papereita kasaten. On tilattu, kerätty, kirjoitettu, kuvattu, etsitty kuvia, käyty lääkärissä jnejne.... Nyt alkaa vihdoin helpottaa. Paperit ovat notarisoitavana ja kuva-albumi tilattu. 
Emme odottaneet lupaa vielä moneen kuukauteen, joten oikeiden kuvien löytäminen tuotti ehkä eniten harmaita hiuksia. Bulgariassa pidetään kuvista tehdyistä albumeista (esim. Ifolor), joten sellaisen väsäsimme. Miehelle suuri kiitos, hän oli tässä hommassa päätirehtööri. Vielä käymme läpi Bulgarian SN-listan. Sitten olisi paketti kasassa.
Seuraavaksi vuorossa remonttia ja muutto!



tiistai 12. marraskuuta 2013

Lupa! Lupa! Lupa! Lupa! Lupa!

Nyt ei taida kovin montaa järkevää lausetta tulla. Saatiin lupa!!! Sossutäti ehti laittaa selvityksen talon ostosta Valviraan ennen käsittelyä. Ei tullut lisäselvityspyyntöjä!!


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Keskiviikko

Laitoimme reilu viikko sitten sähköpostin Valviraan ja sossutädeille. Kerroimme talon ostosta ja kysyimme miten asiasta pitäisi ilmoittaa. Vastausta ei kuulunut, joten uutta postia perään. Tänään saimme vastauksen Valvirasta, että lupahakemuksemme on menossa käsittelyyn 12.11.!!!! KÄÄÄK!!! Lisäksi käskettiin varautumaan lisäselvitykseen ainakin talon ja taloudellisen tilanteen osilta (uusi laina). Hesan koordinaattori ohjeisti, että jos saisimme selvityksen sossutädeiltä oikein pikaisesti niin sen voisi laittaa tiistain käsittelyyn mukaan. Mutta mutta.... Jotta näin tapahtuisi, selvitys pitäisi kirjoittaa huomenna ja saada myös postiin. En millään voi uskoa, että näin tulisi tapahtumaan. Koitin tänään saada toista sossutätiä puhelimen päähän. Ei onnistunut, saattaa olla huomenna paikalla. 
Elikkäs asennoidumme nyt niin, että lisäselvityspyyntö on tulossa.

torstai 31. lokakuuta 2013

Tohtorilla

Ei ollut kovin miellyttävä käynti. Jotain siellä on. Mutta lääkäri ei osannut sanoa onko kyseessä endopesäke vai kenties jotain arpia kevään leikkauksesta. Hän koitti kyllä kovasti katsoa ja tutkia. Pelotti kamalasti ja tutkimus sattui, itku tuli. Sitten lääkäri vielä kysyi miten on raskauden yrityksen laita. Yritä siinä sitten kertoa mikä on tilanne, kun itkettää.
Nyt pidän viikon tauon pillereistä ja sen jälkeen syön ainakin viikon kaksi pilleriä päivässä. Tilannetta seurataan ja tarvittaessa saan lähetteen Kätilöopistolle. Siellä voidaan ottaa magneettikuva, josta näkee paremmin mitä on ja missä.
Meinaa ottaa vähän koville....

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Hyvät ja huonot uutiset

Peukku ylös:
- Olimme maanantaina kuuntelemassa Arjen avaimia adoptioperheille -luentoa. Luennon viimeisenä esiintyjänä olivat vanhemmat, joilla on kolme adoptiolasta. Esitys oli aivan mahtava! Olemme nyt noin vuoden kuunnelleet kuinka paljon voi tulla erilaisia ongelmia. Nämä vanhemmat olivat ensimmäiset, jotka sanoivat, että ongelmistakin voi selvitä. 
- Tapasimme tilaisuudessa koordinaattorimme. Hän kertoi, että jonkun pariskunnan lupahakemus oli mennyt käsittelyyn kuukaudessa.
- Meidän uudessa kodissa on takka ja kuraeteinen! Olemme ostaneet talon. Muuttamaan pääsemme viimeistään kolmen kuukauden päästä. Remontointia aloittelemme jo piakkoin.

Peukku alas:
- Olen jonkin aikaa tuntenut outoja pikkukipuja ja muita tuntemuksia alavatsassa. Myös pientä vuotoa on ollut. Menen huomenna lääkäriin. Pelkään ihan älyttömästi, että endo on jo nyt nostanut päätään ja joudun uudelleen leikkaukseen. Itku tulee, jos näin käy. Ja iso.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Etappeja

Olen mielessäni jakanut adoptioprosessin etapeiksi. Etapit ovat kaikki eri pituisia, eikä niiden sisältämää aikaa voi mitenkään määritellä. Silti tuntuu mukavalta, kun pääsee edes vähän eteenpäin. Jotenkin näin kuvittelen homman menevän:

  • I Adoptioneuvonnan aloitus
  • II Adoptioneuvonnan lopetus
  • III Kotiselvitys
  • IV Luvan hakeminen
  • V Luvan saaminen
  • VI Hakemuksen lähetys kohdemaahan
  • VII Lapsiesitys
  • VIII Ensimmäinen käynti lapsen luona
  • IX Hakumatka

Jokaiseen etappiin sisältyy lukuisia välietappeja. Me olemme nyt kohdassa IV. Huomenna laitamme postiin lupahakemuslomakkeen ja virkatodistukset. Hesan koordinaattori on luvannut ilmoittaa, kun hakemuksemme on käsittelyssä. Tämän etapin kestoksi arvioidaan 2-4 kuukautta. Toivomme kovasti, että selviäisimme ilman lisäselvityksiä. 

Osallistuimme eilen Adoptiolapsen terveydentila -luentoon. Saimme taas roppakaupalla tietoa. Mietintään jää miten täytämme Bulgarian SN-lomakkeen. Vai täytämmekö ollenkaan. 
Näiden ajatusten lisäksi päässä surraa litrakaupalla räkää... Siitä olisi jo korkea aika päästä eroon.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pientä toivoa?

Jotain sentään tapahtuu. Saimme viikko sitten luettavaksi kotiselvityksen. Tähän pieni Jei! -huudahdus. Molempien reaktio oli: tähänkö meni neljä kuukautta??? Selvitys oli suurimmilta osin yleistä höpötystä ja meidän kirjoittamista elämäntarinoista kopioitua tekstiä. Teimme siihen lisäyksiä ja korjauksia. Nyt sitten odotamme lopullisen version valmistumista. Rikosrekisteriotteet ja virkatodistukset ovat valmiina.
Mitä on tapahtunut ihanille, aikaansaaville ja osaaville sossutädeille?!

Hesan puolelta saimme sen verran väliaikatietoa, että Bulgariassa tilanne on palannut normaaliksi. Kiinnostus Bulgariaa kohtaan on kasvanut, koska Etelä-Afrikan odotusaika on nykyään sama kuin Bulgarian.

Näin taas viime yönä unta pienestä tytöstä. Opettelimme sanoja ja hän ihmetteli päällään olevia toppahousuja. Kerroin, että olimme ostaneet ne hänelle, koska Suomessa on kylmä. Kypärämyssyn alta tuli esille kaunis tumma tukka.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Väliaikatietoja

Eipä tule kirjoitettua tänne mitään, kun ei tapahdu mitään. Odotamme edelleen kotiselvitystä. Jossain vaiheessa oli puhetta syyskuun alusta. Tällä viikolla hermostuin taas sen verran, että laitoin sähköpostia sosiaalityöntekijöille. Ei mitenkään yllättävää, että vastauksen saaminen otti taas oman aikansa. TÄLLÄ HETKELLÄ on kuulemma TARKOITUS saada kotiselvitys valmiiksi reilun viikon sisällä. En usko ennen kuin näen. Nyt on kulunut jo yli kolme kuukautta viimeisestä neuvonnasta. Ja siitä, kun meille luvattiin kotiselvitys kuukauden sisällä. Ja siitä, kun meille puhuttiin, että saadaan paperit lähtemään Bulgariaan tämän vuoden puolella. Nämä puheet voi nyt lopullisesti unohtaa. Jospa sitten joskus keväällä.

lauantai 10. elokuuta 2013

Syksyä odotellessa

Toiset haikailevat lomien perään ja toiset toivovat, että kesä vain jatkuisi. Minä toivon, että syksy tulisi. Hommahan meni niin kuin pelkäsimme. Kotiselvitys ei valmistunut. Sain usean yrityksen jälkeen toisen sossutädin puhelimen päähän. Hän sanoi, että tuli muita kiireellisempiä töitä. Oli kovin pahoillaan. Suuresti tässä ärsyttää se, että lähetin sähköpostia, jätin soittopyyntöjä, mutta en saanut mitään vastausta. Jos ensin luvataan valmistumiselle aikataulu, niin mielestäni olisi kohteliasta ilmoittaa, että se ei nyt enää päde. 
Tätähän tämä sitten on. Odotellaan. Sanottiin, että syyskuun alussa SAATTAISI valmistua. 

Ettei odottelu valtaisi mieltä niin pitää keksiä muuta ohjelmaa. Liityin kuntosalille. Varasin matkan. Ilmoittauduimme miehen kanssa lokakuussa oleviin tapahtumiin: Adoptiolapsen terveydentila ja Arjen avaimia adoptioperheille. Jospa näiden avulla jaksaisi eteenpäin.

(Ainiin. Laitoin myös sähköpostia Hesan koordinaattorille. Väliaikatietoja. Kysyin samalla Bulgarian tilannetta, jos olisi tullut jotain uutisia. Hän oli juuri ottamassa yhteyttä Bulgariaan ja lupasi palata asiaan.)

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Voi synkkyys....

Emme ole vieläkään saaneet kotiselvitystä. Ärsyttää suunnattomasti! Tarkoitus oli, että saisimme lähetettyä hakemuksen Bulgariaan tämän vuoden puolella. Jos emme saa kotiselvitystä tällä viikolla, niin se siirtynee jonnekin syyskuulle, kun sossut palaavat lomiltaan. Sitten vielä liitteiden tilaus. Valvira ilmoittaa jonon pituudeksi 2-4 kuukautta. Lisäksi tietenkin mahdolliset lisäselvitykset. Ja hups, näin on tämä vuosi mennyt. Olen kysellyt kotiselvityksen tilannetta sähköpostilla ja puhelimitse. Sähköpostiin en ole saanut vastausta ja puhelimessa sanotaan, että meidän sossut eivät ole paikalla.
Miksi tämän homman pitää nyt tökätä tähän? Eikö kolmen vuoden jonotus kohdemaassa riittäisi? Miksi Suomen päässäkin on näin hankalaa?




(Kuva blogista www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Lasten suusta kuulee totuuden

Mökillä oli tyttöjen saunavuoro. Mieheni 5-v. veljentytär katseli mahaani ja totesi: "Sä et oo kenenkään äiti". Totta. 
Hän oli edellisenä iltana kysynyt omalta äidiltään voisinko minä olla hänen äitinsä. Kävimme saunassa läpi myös muita tärkeitä sukulaissuhteita. Lopuksi sovimme, että voimme olla hyviä ystäviä.

Odotamme edelleen kotiselvitystä. Olemme jo saaneet lupahakemuslomakkeen ja tiedot liitteistä. Mutta mitään ei voi tilata ennenkuin kotiselvitys on valmis. Huoh... Odotellaan....

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesä + Loma

Kesäloman kolmas päivä meneillään, Tai aika lopuillaanhan tämä jo on. Vielä siis kaksi ja puoli viikkoa lomaa jäljellä tällä erää. Odottelemme kotiselvityksen saapumista sähköpostiin. Sovimme, että luemme sen ja ilmoitamme mahdollisista lisäyksistä tai korjauksista. Sen jälkeen tapaamme sossun tädit vielä yhden kerran. Olemme rekisteröityneet Hesan adoptiopalveluun. Sopimus palvelun antamisesta tuli tosi pikaisesti postissa. Vielä odotamme laskua. Ensi maanantaiksi olemme sopineet tapaamisen Hesan koordinaattorin kanssa. Haluamme käydä läpi terveystietolomaketta hänen kanssaan. Lomakkeen täyttäminen oli jotenkin todella vaikeaa. Kävimme googlen kanssa sairauksia läpi. Moni asia on korjattavissa ja hoidettavissa Suomessa, helpostikin. Mutta tuntuu, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.... Uskon, että saamme apuja maanantaina niin, että toiveemme ja odotuksemme ovat realistisia.

Tunteet menevät vuoristorataa. Tuntuu mukavalta, että olemme päässeet tähän saakka näinkin nopeasti. Mutta keskenmenoista jäänyt pelko ei ota laantuakseen. Pelkään jatkuvasti, että jokin menee kuitenkin pieleen. Emme saa lupaa, sairastun, kontaktin tilanne muuttuu.... En pysty millään iloitsemaan tähän saakka pääsemisestä. Joskus annan itseni haaveilla ihan pienenpienen hetken. Se loppuu kuitenkin nopeasti mitä jos -ajatuksiin.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Leppoisa lauantai

Kaksi hommaa hoidettu, yksi jäljellä. Seuraavalla neuvontakäynnillä käymme läpi terveystietolomaketta. Teimme sen juuri kotona, olemme siis valmistautuneet. Lisäksi mukana pitää olla T-lomakkeet. Sekin on hoidettu. Kolmantena tehtävänä on elämäntarina. Sitä oli tarkoitus kirjoittaa viime viikonloppuna. Mutta mutta... Ukkonen sotki suunnitelmat. Vaikka otin johdot seinästä irti hyvissä ajoin niin ilmeisesti modeemi hajosi. Jonkun verran olen jo kirjoitellut, ja tarina on tietenkin muistissa ihan muualla kuin omassa päässä. Joten, uusi yritys nyt kun modeemi on uusittu. 

Jännä juttu kävi perjantaina. Olen käynyt hoidattamassa selkääni fysioterapeutilla. Ilmeisesti leikkauksen jälkeinen makaaminen ja ihme asennoissa nukkuminen ovat saaneet sen jumiin. Fysioterapeutin kanssa juttelimme leikkauksesta. Kerroin sitten myös keskenmenoista. Ja siitä luonnollisesti silta adoptioon. Kerroin, että olemme valinneet kohdemaaksi Bulgarian. Fysioterapeutti kuulosti iloisesti yllättyneeltä. Totesi sitten siihen, että hänen vaimonsa on Bulgariasta. Tunti vierähti aika nopeasti kuunnellessani juttuja Bulgarian ruokakulttuurista, nähtävyyksistä ja kaikesta mahdollisesta. Hän sanoi myös, että jos tarvitsemme vaikkapa käännösapua niin järjestyy kyllä :) 

Tänään on ollut leppoisa lauantai. Grillausta ja ulkoilua. Kolme työviikkoa jäljellä ennen kesälomaa.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kotikäynti ja päätöksiä

En ole enää toipilas. Paraneminen on edistynyt hyvin. Voin jo harrastaa ihan normaalisti. Pyörälenkkejä tulee tehtyä useampi viikossa. Torstaina meillä oli jo pitkään odotettu kotikäynti. Sitä varten siivottiin, puunattiin, järkättiin, laitettiin ja sitten vielä vähän siivottiin. Aika paljon jännitti, koska meillä ei ole lastenhuonetta valmiina ja talokin on vanha, jatkuvan remontin tarpeessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Olimme varautuneet tarkkaankin syyniin. Mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että olisimme olleet minkään tarkastuksen kohteena. Sossun tädit tulivat meille heti kahdeksan jälkeen aamulla. Hetken aikaa juttelimme pihalla ja annoimme koirien häslätä ja tutustua. Sitten tulimme sisälle ja kävimme hyvin nopsasti kaikissa huoneissa. Keittiössä jatkoimme rentoa jutustelua ja joimme aamukahvit. Juttelimme monista eri asioita. Mitään muistiinpanoja eivät sossun tädit tehneet. Siinäpä se sitten suurinpiirtein oli. Mukava tapaaminen jälleen.
Seuraava neuvontakäynti on kesäkuun alkupuolella. Siihen mennessä meillä pitää olla T-todistukset hommattuna ja elämäntarinat kirjoitettuna. 
Taas päästiin vähän eteenpäin. Seuraava etappi lienee kotiselvitys.

Päätöksiä on myös tehty. Valitsimme kohdemaaksi Bulgarian ja palveluntarjoajaksi luonnollisesti Helsingin kaupungin. Saimme jo papereita täytettäväksi. Olo on helpottunut ja hyvällä tavalla vähän jännittynyt. Pääsisimmepä pian hakemaan lupaa ja tekemään hakemusta.

Katselen tässä sivusilmällä jääkiekkoa, huonolta näyttää. Illalla sitten euroviisut. Jos siinä samalla naputtelisi elämäntarinaa...

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Toipilaana

Tähystysleikkauksesta on nyt reilu viikko. Olen vielä vähän toipilaana täällä kotona. Leffatarjontaa on tullut käytyä läpi ja The Simpsons Untapped -peli on jatkuvassa käytössä :)
Leikkauksessa oli tarkoitus vain katsoa miltä vatsaontelossa ja kohdussa näyttää. Lääkäri päätyi kuitenkin poistamaan kolme endometrioosipesäkettä. Diagnoosi on vaikea endometrioosi. Mikään pesäkkeistä ei ollut kohdussa, joten pesäkkeiden vaikutuksesta keskenmenoihin ei ole tietoa. Hoitoa jatketaan e-pillereillä. 
Leikkauksesta toipuminen ei taas ole ollut ihan helppoa. Antibiootti tai nukutusaineet aiheuttivat pari päivää kestäneen pahoinvoinnin. Katetrin kanssa jouduin olemaan viikon. Ennen katetrin pois ottamista iskivät kovat kivut, jotain kramppeja ilmeisesti. Eilen sain pitkästä aikaa vähän oltua pihalla auringossa.
Toivon ihan älyttömän paljon, että toipuisin kunnolla ja tämä olisi ohi.

Jouduimme peruuttamaan viime viikolle suunnitellun kotikäynnin. Siihen oli varauduttu. Tämän viikon torstaina olisi normaali neuvontatapaaminen. 

Huhtikuun alkupuolella kävimme treffaamassa Hesan adoptiokoordinaattoria. Kävimme läpi toivomamme kohdemaat: Etelä-Afrikka, Thaimaa, Bulgaria. Näimme kuvia eri maiden lastenkodeista ja saimme ajantasaista tietoa. Todella hyvä ja antoisa tapaaminen. Uudeksi suosikiksi on noussut Bulgaria. Maa tuntui "omalta" heti, kun näin siitä tiedon Hesan sivuilla. Ahdistus maavalinnasta on kadonnut.


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Hektinen huhtikuu

Tänään olin Interpedian kohdemaainfossa. Tykkäsin! Kävimme "vain" pintapuolisesti kaikki kohdemaat läpi. Tuntuu, että pää pursuaa taas uutta tietoa. Pitää antaa sen hetken upota. Nukkua yön yli. 

Huhtikuu on toimintaa täynnä. Jokaiselle viikolle on jokin meno. Ensimmäisellä viikolla meillä on aika Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijälle. Heillä olisi kohdemaainfo 19.4. mutta samana päivänä on myös Interpedian Etelä-Afrikka -info. Joten meille ehdotettiin henkilökohtaista tapaamista. Toisella viikolla on sitten kohdun ja vatsaontelon tähystyksen vuoro. Pelottaa....
Kolmannelle viikolle on varattu aika kotikäynnille ja neljännellä viikolla on normaali neuvonta. Silloin aiheena ovat arvot ja kasvatus.
Onneksi pomo on tähän saakka suhtautunut asiallisesti ja positiivisesti näihin kaikkiin menoihin. Hänelle olen tietenkin kertonut syyn. En ole julkisesti kertonut adoptiosta työpaikalla. Vielä ei ole sen aika.

On jännä kuinka aina neuvontakäynnin tai infon jälkeen on takki aivan tyhjä. Johtuuko se siitä, että tässä on tunteet niin kovasti mukana? Tieto ei ole pelkkää byrokraattista asiaa vaan kaikessa on mukana ajatus omasta lapsesta. Päivän kruunasi Arttu Wiskarin Ikuisesti kahdestaan. Mieskin hiljeni.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Puunailua....

Tai oikeastaan puunailun suunnittelua. Ollaan vähän mietitty mitä olisi hyvä tehdä ennen kotikäyntiä. Ja mitä ehdittäisiin tehdä. Asumme vanhassa, ei ihan kauhean isossa, omakotitalossa. Olemme remontoineet pesutilat, lattiat, makuuhuoneen ja olohuoneen. Jäljellä olisi keittiön ja "aulan" yhdistäminen tupakeittiöksi. Samalla keittiö uusitaan kokonaan. Kun kaikki tämä on tehty saataisiin huonejärjestystä muutettua fiksummaksi. Kotikäyntiin on kuukauden verran aikaa. Joten ei ole mitään mahdollisuutta saada remonttia tehtyä loppuun. Mies vielä lähtee pääsiäiseksi reissuun. Mutta mutta... Jos jotain pientä pintaremonttia kuitenkin :) Ajateltiin laitella listoja paikoilleen ja uusia ulko-ovi sekä mahdollisesti yksi väliovi. Oma pääsiäiseni tulee varmaankin olemaan siivouspainoitteinen. 

Minulla pitäisi olla 12.4. kohdun ja vatsaontelon tähystys endometrioosin takia. Ihan älyttömän vaikeaa saada tuota hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Kierron pitäisi olla juuri tietyssä kohdassa. Lääkäri näyttää olevan erittäin huonosti paikalla. Saa nähdä kuinka käy. Aluksi toimenpiteen piti olla viikkoa aikaisemmin. Se olisi ollut paljon parempi ja varmempi ajankohta. Kun ei ole hormonaalista ehkäisyä, niin ei kiertokaan pysy päivälleen samana. Jo muutaman päivän heitto sotkee aikataulut. 

Päässä pyörii palveluntarjoajan ja maan valinta. Thaimaa on myös alkanut kiinnostaa. Onneksi on vielä vähän aikaa ottaa selvää asioista. Yritän luotaa siihen, että ei sillä maalla niin väliä ole. Meille tulee se pikkuinen, joka on tarkoitettu meille.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Tapaaminen nro 3

Kohta on kulunut kolme kuukautta adoptioneuvonnan aloituksesta. Olemme tavanneet sossun tädit kuukausittain. Edellisen tapaamisen aiheena oli kiintymyssuhde. Tätä aihetta käsiteltiin paljon Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiopäivä-tapahtumassa. Keskustelu on jokaisella tapaamiskerralla ollut vapaamuotoista. Olemme pohtineet yhdessä vaikeita asioita. Välillä nauraneet ja välillä itkeneet. Jokaisesta tapaamisesta on jäänyt hyvä mieli ja tunne, että olemme menossa eteenpäin. Saimme positiivista palautetta siitä, kuinka hyvin olemme valmistautuneet neuvontaan. Ja tättärääää..... Seuraavaksi onkin sitten vuorossa kotikäynti! Meillä on nyt pieni hengähdystauko ennen kotikäyntiä, koska se on vasta huhtikuun puolessa välissä. Sovimme valmiiksi ajankohdat kolmelle seuraavalle tapaamiselle. Jäi jotenkin sellainen tunne, että homma koitetaan saada "pakettiin" ennen kesälomia :) T-todistus pitää hankkia toukokuulle. Oma elämäntarinani on vielä kesken. Mies ei ole edes aloittanut. Kysyi, voiko tehdä ranskalaisilla viivoilla....
Maapohdinnassa on myös tapahtunut edistystä. Kävimme eräänä iltana kaikkien palveluntarjoajien kaikki maat läpi. Jäljelle jäi kolme meille sopivaa: Etelä-Afrikka, Kolumbia ja Thaimaa. En päässyt viime kerralla osallistumaan Interpedian infoon typerän ja ikuisesti jatkuvan flunssan takia. Olen nyt ilmoittautunut maaliskuun infoon. Ehkä siitä saisi lisää selvyyttä maan valintaan.

Kotikäynti jänskättää.... Pitää kyllä aika paljon laitella ja puunata ennen sitä.

torstai 14. helmikuuta 2013

Vertaistukea ystävänpäivänä

Alkaessani kirjoittaa blogia, en arvannut kuinka paljon meitä samassa elämäntilanteessa olevia löytyisi. Aluksi blogini oli suljettu. Kirjoitin sitä ainoastaan itselleni. Muistoja adoptiomatkalta, tunteiden purkamista. Seuraavaksi kutsuin veljeni lukemaan ajatuksiani. Hän taisi olla ensimmäinen, jolle kerroin adoptiosta. Sitten laitoin blogin avoimeksi. Jos tästä olisi jollekin apua. Keskenmenojen aikoihin etsin vimmatusti apua netistä, halusin löytää kohtalotovereita. Jonkun joka kertoisi, että heillekin on käynyt näin. Ja tietenkin toivoin, että keskenmenoihin löytyisi syy ja se voitaisiin korjata. Mutta suurin osa tuntuu saavan biologisen lapsen monenkin keskenmenon jälkeen. Monella keskenmenoihin löytyy syy. En siis löytänyt kaipaamaani tukea.
Nyt asiat ovat toisin. Meitä adoptiomatkailijoita on muitakin. Jokaisella on oma tarinansa taustalla mutta kuitenkin olemme samalla matkalla nyt.
Olen löytänyt mahtavia blogeja. Liittynyt keskusteluryhmään. Nähnyt teitä ihan livenä adoptiopäivä-tapahtumassa. Vertaistukea on niin monenlaista. Jokin aika sitten kuulin jälleen yhden tarinan, josta saattaa alkaa adoptioprosessi. Ehkä kertoja tunnistaa tästä itsensä, kiitos luottamuksesta!

Näin ystävänpäivän kunniaksi laitan eteenpäin ensimmäisen tunnustukseni. Sain nämä sydämet Illusialta blogista Toiveissa. Kiitos <3








Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi ihanaa blogia ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.


Niinkuin mainitsin, olen löytänyt paljon ihania blogeja. Valitsen nyt ne viisi, joissa vierailen lähes päivittäin.
Ainutlaatuinen 
Pikku Himpulat  
Jaksan jaksan
Ukkosta ilmassa  
ja tietenkin Toiveissa



Lisäksi haluan toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni, olette tärkeitä!



keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kipeänä vol. tuhat

Kipeänä jälleen. Kotona, antibioottia, lepoa ja leffoja. Ehdinhän olla jo hetken terveenä. Töissäkin oli työt hyvässä jamassa. Ei ole enää. Nyt oli ensimmäistä kertaa kunnolla kuumetta ja tulehdusarvo koholla. Kuulemma suht yleistä tämä on/off-sairastelu ollut muutamana viime talvena. Saisi omalta kohdaltani riittää jo. Suututtaa, ärsyttää, huolestuttaa.

Olin ilmoittautunut huomiseen Interpedian adoptiokontaktit -infoon. Soitin ja peruin menemiseni. Onneksi seuraava info on jo maaliskuun loppupuolella. Sinne sitten. Toivottavasti.
Maaliskuun alkuun on varattu pieni matka. Siihen mennessä on pakko olla kunnossa. PAKKO!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Toiveita

Kuusi vuotta. Se on pitkä aika. Liian pitkä. Miten sitä voi millään jaksaa odottaa niin pitkään? Mistä saa voimia ja toivoa? Esittäisin toivomuksen, että tapahtuisi joku ihme. Sellainen, että pikkuinen tulisi nopeammin. Ettei tarvitsisi niin pitkään odottaa ja etsiä voimia aina uudestaan.

Aloin kirjoittaa elämäntarinaa neuvontaa varten. Seuraava neuvonta on kolmas. Jos selviämme kuudessa kuukaudessa, niin olemme puolessa välissä. Tähän liittyykin sitten yksi toive. Kotikäynti lähestyy. Toivoisin, että meille tulisi remonttiryhmä. Sellainen amerikkalaistyyppinen, telkkarista. Ryhmä remontoisi jäljellä olevat kaksi huonetta. Ihan yhtä nopeasti kuin telkkarissa. Sitten voisimme näyttää sossutädeille, että meillä on ihan valmista. Pikkuinen voi tulla vaikka heti.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Adoptiopäivä hakijoille

Eilinen oli kaikinpuolin antoisa päivä. Lähdimme kotoa hyytävässä 31,5 asteen pakkasessa kohti Helsinkiä ja Adoptiopäivää. Päivä alkoi kello 9:30 ilmoittautumisella ja aamukahvilla. Aamupäivän aiheena oli kiintymyssuhteen synty ja sen tukeminen adoptiolapsen ja vanhempien välillä. Tätä luentoa odotin ehkä eniten. En edes osaa sanoa miksi olen niin kovin kiinnostunut juuri tästä aiheesta. Luennoitsijat olivat todella hyviä. Kävimme läpi miten suhde syntyy, mitkä ovat sen eri vaiheet ja mikä on merkittävää kiintymyssuhteen synnyssä.  Muistutettiin myös siitä, että kun lapsi tulee kotiin, myös vanhemmat kokevat erilaisia uusia tunteita. Esille tulee omaa lapsuutta ja kasvuhistoriaa. 
Seuraava luennoitsija kertoi meille Theraplaystä. Theraplay -tyyppinen leikki auttaa lasta ja aikuista kiintymään ja korvaamaan huonot ratkaisumallit terveillä malleilla. Luento oli hauska ja siitä sai paljon hyviä ohjeita.
Lounaan jälkeen meille esittäytyi adoptiokuraattori Kerstin Rauma ja hänen jälkeensä lastenlääkäri kertoi adoptiolasten terveydentilasta. Luento oli periaatteessa karua faktaa siitä mitä voi olla edessä. Minua tämä ei yllättänyt eikä kauhistuttanut. On kuitenkin hyvä tietää mihin varautua, miten toimia ja mistä saa ohjeita. Emme ole vielä miettineet miten täytämme terveydentilalomakkeen. Aihe muhii nyt päässä. Kun täyttämisen aika tulee, niin katsotaan sitten mihin päädymme.
Päivän päätti erään adoptiovanhemman kertomus hänen adoptioprosessistaan. Hän kertoi hauskasti vakavista asioista: hakumatkasta, lapsen elämästä uudessa kodissa, lapsen terveydestä ja siitä mikä on tilanne nyt. Ihan mahtava kertomus!
Kävi vielä yksi mukava juttu. Mieheni bongasi työkaverinsa samasta tilaisuudesta. Emme siis todellakaan ole yksin. Vaikka huonoina hetkinä siltä tuntuukin. Nyt vihdoin näimme ihan konkreettisesti näin paljon ihmisiä, tavallisia ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa kanssamme.

torstai 17. tammikuuta 2013

Neuvonta numero kaksi

Toinen tapaaminen sosiaalitoimistossa on nyt ohi. Luulin, etten enää jännittäisi niin kuin ensimmäisellä kerralla. Olin väärässä. Yön nukuin hyvin mutta heti herättyäni vatsani kertoi, että nyt jännittää. Työpäivä meni odottelusta huolimatta nopeasti. Tämän päivän keskustelun aiheena oli motivaatio adoptioon. Mietimme asiaa monelta eri kantilta. Keskenmenoja ja niistä seuranneita tunteita käytiin läpi. Ja kuten sanoin tapaamisessakin: jos joku olisi minulle kolme vuotta sitten sanonut, että tulen saamaan viisi keskenmenoa rankkoine komplikaatioineen, en olisi ikinä uskonut selviäväni. En tiennyt olevani näinkin vahva. En tiennyt mieheni ja suhteemme olevan näin vahva. Voimat löytyvät, kun niitä tarvitaan. Asiat saavat uuden arvojärjestyksen.

Tapaamisesta jäi taas hyvä mieli. "Meidän sossutätimme" ovat todella mukavia. Olemme taas yhden pienen askeleen pidemmällä. Kolmas tapaaminen sovittiin helmikuun loppuun. Aiheeksi valitsimme kiintymyssuhteen. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen aihe. Varsinkin kaipaisin neuvoja mitä tehdä, jos ongelmia tulee eteen. Kiintymyssuhde ja sen muodostuminen on myös yksi lauantain tapahtuman aiheista. 

Onneksi on jo torstai-ilta. On ollut rankka viikko töissä, vähän puolikuntoisena.
Mutta hei! Remontti on valmis! Isoimmat huonekalut ovat paikoillaan. Ja pienemmät kulkeutuvat omille paikoilleen pikkuhiljaa. Hieno uusi olohuone!

torstai 10. tammikuuta 2013

Kipeä Sjuk Sick

Joku sitkeä virus vaivaa. Joulukuun alussa söin antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Joulun jälkeen kurkku kipeytyi ja olikin sitten kipeä reilun viikon. Loppiaisen aikohin oli parempi olo ja luulin taudin olevan ohi. Mutta ei. Maanantain ja tiistain välisenä yönä kaulan rauhaset turposivat ja kipeytyivät oikein kunnolla ja tiistaina illalla nousi kuume. Eilisen päivän "vietin" erilaisissa tutkimuksissa mutta mitään ei ainakaan vielä löytynyt. Virus vaivaa. Saisi jo lähteä pois :(

Viikko sitten perjantaina sain postia Naistenklinikalta. Minulle on annettu aika anestesialääkärille maanantaille 21.1. Myös tähystykseen oli annettu aika, 22.2. Olin innoissani (jos nyt niin voi tällaisesta sanoa), ettei tarvitse odottaa pidempään. Mutta jälleen kerran ei mennyt niin kuin Strömssössä.... Tähystys pitää tehdä tiettynä ajankohtana kierrosta. Annettu päivä ei minulle käynyt. Soitin Naistenklinikalle, että saisin ajan siirrettyä. Siinä kävi niin kuin pelkäsinkin. Tähystys siirtyy reilusti eteenpäin, huhtikuun alkuun. Joten odotellaan taas.... Onkohan niin, että kaikki mikä vähänkään edes jollain pienellä tapaa liittyy biolapseen, vastustaa loppuun saakka.

Viikon päästä olisi toinen adoptioneuvonnan tapaaminen ja ensi viikon lauantaina Yhteiset Lapsemme ry:n Adoptiopäivä hakijoille. Toivon kovasti, että olen terve siihen mennessä.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

02012013

Vihdoin takaisin oikean netin äärellä. Joulu ja vuodenvaihde hujahtivat ohitse hetkessä. Remontti on edennyt hyvin ja olemme lähes loppusuoralla. Sähkömies kävi juuri kytkemässä sähköt kuntoon. Sitten vielä tapetointi ja listat. Koko talo on edelleen täysin sekaisin. Kotimme suurimman huoneen tavarat ja huonekalut on siroteltu ympäriinsä.
Hoitaessani remonttimiesten (mieheni, mieheni eno ja isäni) ruokahuoltoa ja siivotessani sai pää lepoa adoptiosta. Ennen joulua tilasin Interpediasta ja Adoptioperheet ry:stä materiaalia luettavaksi. Adoptioperheet ry:n jäsenlehtiä olen hiukan selaillut. Interpedian infopaketti on lähes koskematon. No, onhan tässä aikaa, sitä meillä odottajilla varmasti jokaisella on. Toiseen tapaamiseen ei sen sijaan ole enää niin kovin pitkä aika. Kahden viikon päästä keskustellaan motivaatioista, syistä adoptioon, miksi, minkä takia..... Vastaus tähän on äkkiseltään kovin yksinkertainen: haluamme lapsen. Keskustelussa tullaan varmasti käymään läpi keskenmenot, ehkä tarkastikin. Ehkä se tekee ihan hyvää. Lääkärit harvemmin kyselevät henkisen jaksamisen perään. Jokaisen keskenmenon kohdalla on fyysisessä jaksamisessa ollut jo kovasti hoitamista.

Ajatus alkaa harhailla näin ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän jälkeen. 
Haluaisin vielä näyttää teille mitä joulupukki toi. Sain aivan superihanan muistikirjan <3



Lapsiesitys

 Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...